Vuoden 2008 projektilajit naurulokki ja pikkulokki

xlsLarrid-ilmoituspohja
xlsLarmin-ilmoituspohja

NAURULOKKI JA PIKKULOKKI
 
PROJEKTIVUODEN 2008 OHJEITA PAIKALLISYHDISTYKSILLE

BirdLife Suomella on vuonna 2008 kaksi projektilajia, naurulokki ja pikkulokki. Molemmista lajeista pyritään kartoittamaan mahdollisimman kattavasti kaikki pesimäpaikat parimäärä­tietoineen sekä tärkeimmät muutonaikaiset lepäily- ja ruokailualueet. Työn onnistuminen edellyttää paikallisyhdistysten aktiivisuutta omalla toimi­alueellaan. Koska naurulokin ja pikkulokin pesimäpaikkoja on harvassa, pesimäpaikkojen tarkistaminen sopii hyvin esimerkiksi atlaskartoituksen oheistyöksi.

Projektivastaava

Projektivastaavan tehtävänä on kerätä jäsenistön ilmoittamat naurulokki- ja pikkulokkitiedot, koota ne tarkkoine paikkatietoineen erilliseen Excel-tietokantaan ja toimittaa aineisto projektin koordinaattorille vuoden 2008 loppuun mennessä. Havainnot pesimäpaikoista kootaan ensisijaisesti Tiira-havaintojenkeruu­järjestelmän avulla, mutta muilla tavoilla toimitetut tiedot ovat yhtä arvokkaita. Tiiraan ilmoitetut tiedot lähetetään yhdistysten projektivastaaville. Toivomme projektivastaavan tarkistavan Tiiran havaintotiedot ja muut saamansa tiedot mahdollisten päällekkäisyyksien tai epäselvyyksien karsimiseksi ja tallentavat kunkin pesimäpaikan tiedot tarkoitusta varten tehtyyn Excel-tietokantaan. Raportointivaiheessa projektivastaavan tehtäviin kuuluu myös kuntakohtaisten yhteenvetojen tekeminen sekä sen arvioiminen, miten kattavasti naurulokin ja pikkulokin pesäpaikat on saatu kartoitettua. Yhteenvetoa varten Excel-taulukossa on oma sivunsa.

Projektivastaava toimii paikallisyhdistyksen yhdyshenkilönä, jolta voidaan kevään ja kesän mittaan tiedustella lähinnä sähköpostitse projektin etenemisestä ja kysellä tietoja seurattavien lokkilajien esiintymisestä.
 
Mitä tietoja kerätään?

Naurulokki- ja pikkuprojektin tarkoituksena on selvittää lajien pesimäaikainen levinneisyys ja runsaus Suomessa ja saada selville tärkeimmät muutonaikaiset kerääntymispaikat. Pesä­paikka­tiedoista kootaan koko maan kattava tietokanta, jota voidaan myöhemmin käyttää muun muassa kannanmuutosten seurantaan. Huomattava osa naurulokeista ja pikkulokeista pesii rehevillä kosteikoilla, joilla lintuharrastajat retkeilevät säännöllisesti. Projektin onnistuminen edellyttää sitä, että mahdollisimman monen pesimäpaikan pesät tai hautovat emot lasketaan oikeaan aikaan alkukesällä. Aiheesta enemmän kiinnostuneet voivat ilmoittaa havaintojaan esimerkiksi pesimätuloksesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä.

Kerättävät perustiedot

1)        Pesimäpaikan sijainti (nimi, koordinaatit)

2)        Laskettu tai arvioitu parimäärä (tulkintaohjeet jäljempänä)

3)        Pesimäpaikan tyyppi (esim. rehevä järvi, saariston luoto) ja pesien sijaintiympäristö (esim. kortteikko, kaislikko, ruovikko)

4)        Onko kyseessä uusi tai perinteinen pesimäpaikka (jos tiedetään)?

5)        Pesiikö kohteella myös pikku- tai naurulokkeja

6)        Sijaitseeko pesimäpaikka luonnonsuojelualueella tai Natura-alueella?

Lisätiedot

7)        Tiedot pesimäpaikan historiasta ovat toivottavia, esimerkiksi pariarviot aiemmilta vuosilta jos niitä on saatavissa.

8)        Pesimistulos (arvioitu tai laskettu lentopoikasten määrä) kannattaa ilmoittaa jos se tiedetään. Jos pesinnät ovat onnistuneet huonosti, todetut tai mahdolliset epäonnistumisen syyt on hyvä ilmoittaa.

9)        Muut huomiot tai mielenkiintoiset lisätiedot ovat aina tervetulleita!

Muutonaikaiset levähdyspaikat

Tiedot paikallisyhdistysten suurimmista muutonaikaisista naurulokki- ja pikku­lokki­kerääntymistä kootaan Tiiran avulla. Kerääntymien yksilömäärät kannattaa viedä Tiiraan mahdollisimman kattavasti ja mielellään usealta päivältä muuttokauden aikana.
 
Miten parimäärät selvitetään?

Naurulokin ja pikkulokin parimäärät voidaan selvittää laskemalla munapesät, hautovat emot tai kaikki pesimäpaikalla oleskelevat pesimäpukuiset linnut toukokuussa tai kesäkuun alkupuolella. Pesät tai emolinnut lasketaan mieluiten haudontakauden loppupuolella, jolloin mahdollisimman moni pari on aloittanut pesinnän. Hautovia emoja laskettaessa on syytä varoa laskemasta mukaan pesien lähellä vartioivia lintuja, jotka yleensä seisovat tai makaavat pesän vierellä. Emot lasketaan hyvästä tähystyspaikasta, jolloin vältytään siltä, että lintuja ei jää kasvillisuuden tai maastoesteiden katveeseen.

Silloin kun hautovien emojen laskeminen ei onnistu, pyritään laskemaan kaikki pesimä­paikalla oleskelevat pesimäpukuiset linnut. Kaikki pesivät yksilöt eivät koskaan ole paikalla, sillä lokkiemoista osa on ravinnonhaussa kaukana pesiltään. Kokonaisyksilömäärää voidaan silti käyttää hyväksi parimäärän selvittämisessä. Lahden Vesijärven naurulokki­yhdyskunnissa on haudonta-aikana havaittu yleensä 1,3?1,45 naurulokkia pesää kohden. Eräässä ruotsalaisessa selvityksessä vastaavaksi lukusuhteeksi saatiin 1,27. Naurulokin parimääräksi tulkitaan BirdLifen naurulokkiprojektissa havaittujen lintujen määrä jaettuna 1,4:llä.

Pikkulokit saalistavat usein lähellä pesimäpaikkaansa ja kerääntyvät häiriön sattuessa nopeasti puolustamaan pesiään. Tiedossa ei ole, miten suuri osa pikkulokeista yleensä oleskelee pesillään. Pikkulokin pesimäpaikoilla tavataan yleisesti myös pesimättömiä esiaikuisia yksilöitä, joten pikkulokin parimääräksi tulkitaan varovaisuussyistä pesäpaikalla ja sen lähellä havaittu yksilömäärä jaettuna kahdella. Nuoruuspukuisia yksilöitä ei lasketa mukaan, mutta niiden määrän voi silti ilmoittaa.

Esa Lammi

BirdLife Suomen naurulokki- ja pikkulokkivastaava