Törmäpääsky on Vuoden lintu 2009

Sympaattinen törmäpääsky on BirdLife Suomen Vuoden lintu 2009. Vuoden aikana selvitetään valtakunnan tasolla törmäpääskyn pesimäkanta. Tämä on samalla pioneerityötä törmäpääskyn osalta, sillä laajaa järjestelmällistä seurantaa ei ole Suomessa tehty koskaan.

Törmäpääsky on monestakin syystä kummallinen lintu. Erikoisin piirre liittyy pesintään, sillä se on ainoa meillä pesivä varpuslintu, joka kaivertaa pesänsä hiekkaseinämään. Samassa seinämässä on monesti useita pesäluolia, sillä törmäpääsky on yhdyskuntalintu. Hyvässä pesäpaikassa voi asustaa jopa satoja pareja.

Suomessa pesii kolme pääskylajia. Törmäpääsky on lajeista pienin (13 cm). Sen selkäpuoli on ruskeasävyinen ja siivet sekä pyrstö selvästi yleisväritystä tummemmat. Vatsapuoli on hyvin vaalea, josta lajityypillinen ruskea rintavyö erottuu hyvin.

Monet merkit viittaavat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti törmäpääskyjen vähenemiseen. Valtakunnallisesti ei voida kuitenkaan sanoa mitään varmaksi runsauskehityksestä, koska lajille ominainen pesäpaikkojen vaihto tekee seurannasta hankalan.

 

Elinympäristö ja ravinto

 Kuva: Jukka J. Nurmi

Törmäpääskyt ovat sidoksissa vesistöihin, sillä niiden ravinto koostuu pääosin vedessä kuoriutuvista hyönteisistä. Lajin voikin havaita lentävän usein veden pintaa pitkin heittelehtien. Tuolloin on yleensä kyse ravinnon hankinnasta, kun vedessä kuoriutuneita hyönteisiä napsitaan veden pinnasta. Käyttäytyminen on sinänsä yleistä kaikille pääskyille, ja tämän vuoksi pääskyjen arveltiin vielä reilu vuosisata sitten talvehtivan veden alla.

Törmäpääskyn pesimäpaikat ovat eteläisessä Suomessa hiekka- tai soramontuilla, joissa on tarjolla pesäkoloja varten pystysuoria seinämiä. Etelä-Suomesta ja etenkin Pohjois-Suomesta tunnetaan lukuisia luontaisiakin pesimäpaikkoja eli jokien eroosion kaivertamia rantatörmiä. Saaristossa törmäpääskyt pesivät harvakseltaan jopa kivikon koloissa. Erikoisimpia pesäpaikkoja edustavat hiili-, turve- ja sahanpurukasat.

Laji kaivertaa sopivaan seinämään reilun puolen metrin, joskus jopa yli metrin pituisen käytävän ja sen perälle pesäholvin. Pesäonkalo on yleensä vaakasuorassa, mutta voi toisinaan mutkitella sekä pysty- että sivusuunnassa jonkin verran.

Pesintä

Jorma Tenovuo

Suomessa törmäpääsky esiintyy etelärannikolta maamme pohjoisimpiin kolkkiin saakka. Levinneisyys kattaa koko maan myös itä-länsisuunnassa.

Törmäpääskyt aloittavat pesintänsä paikasta riippuen joko toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa. Pesintää edeltävänä aikana kolonian ilmatilassa on kiivas hälinä ja pesimäluolia kaivetaan hiekkamonttujen seinämiin kovaa vauhtia. Hiekka lentää ja rahisevaa ääntelyä kuuluu kun urakointi on käynnissä.

Törmäpääskynaaras munii touko-kesäkuussa neljästä kuuteen valkeaa munaa. Munien valkoinen väri on yleistä linnuille, jotka pesivät koloissa. Munien haudonta kestää 15 vuorokautta. Molemmat emot hautovat. Poikaset ovat pesässä noin kolme viikkoa, kunnes uskaltautuvat lentämään. Emot kasvattavat hyvin harvoin vielä toisen poikueen heinä-elokuussa.

Poikueiden vartuttua sekä aikuiset että nuoret linnut palaavat vielä yöpymään pesimäkoloihinsa, kunnes ne vaivihkaa katoavat syysmuutolle.

Muutto

Törmäpääsky talvehtii trooppisessa Afrikassa, minkä vuoksi se saapuu Suomeen myöhään toukokuussa ja kesäkuun alkuviikon aikana. Perinteisesti ensimmäiset yksilöt ovat saapuneet toukokuun alkuviikon aikana, mutta 2000-luvulla saapumisajat ovat aikaistuneet. Ensimmäiset törmäpääskyt palaavat nykyisin eteläiseen Suomeen lähes poikkeuksetta jo huhtikuun loppupuolella.

Kevätmuutolla törmäpääskyjä kertyy säännöllisesti muiden pääskyjen tapaan hyönteisravinnon perään kosteikoille ? reheville järville ja merenlahdille. Toukokuun jälkipuoliskolla havaitaan pitkin Suomea sadan tai muutaman sadan linnun parvia, mutta tätä suuremmat kerääntymät ovat melko harvinaisia.

Törmäpääskyt katoavat pesimäpaikoiltaan vaivihkaa syysmuutolle jo varhain elokuussa. Etelärannikon pääjoukot ohittavat elokuun puoleen väliin mennessä. Syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen Suomessa on jäljellä enää vain rippeet pesimäkannasta. Yksittäisiä pääskyjä nähdään siellä täällä syyskuun loppupuolelle saakka, erittäin harvoin lokakuussakin. Mainittavia syksyisiä kerääntymiä havaitaan Suomessa harvoin. Syysmuutolla törmäpääskyt menevät usein yöpymään ruovikoihin haarapääskyparvien seassa.

 Runsauskehitys Suomessa

Hannu Eskola

Meillä pesivän törmäpääskykannan kehityssuuntaus tunnetaan varsin heikosti, sillä pesimäpaikoiksi soveltuvia hiekka- ja soramonttuja sekä jokitörmiä ei ole juuri seurattu järjestelmällisesti. Yhdyskunnat saattavat vaihtaa pesimäpaikkaa äkillisesti, jolloin pienialaiset seurannat voivat antaa aliarvioita. Erityisesti hiekkakuoppien velvoitemaisemoinnit vaikuttavat yhdyskuntien siirtymiseen muille alueille.

Linjalaskenta-aineistojen perusteella maassamme pesi vuosina 1941-1963 200 000 paria, vuosina 1974-1977 67 000 paria, vuosina 1986-1989 74 000 paria ja vuosina 1998-2002 50 000-100 000 paria. Linjalaskennat soveltuvat keskittyneiden yhdyskuntalintujen pesimäkantojen arvioimiseen huonosti, joten lukemat ovat viitteellisiä. Pohjois-Suomessa on ollut maamme vahvin pesimäkanta, joka tunnetaan kuitenkin huonoiten.

Kaikkien maakuntia, kuntaryhmiä tai yksittäisiä kuntia koskevat törmäpääskytiedot viittaavat vähenemiskehitykseen ? on joko epäilyjä tai varmoja merkkejä taantumisesta, mutta lajin oikullisen pesäpaikkavalinnan ja muiden syiden vuoksi lajin tarkkaa pesimäkantaa ei ole kunnolla pystytty arvioimaan.

Uhkat

Törmäpääskyjen uhkana muuttoaikaan lienee useiden muiden muuttolintujen tapaan kosteikkojen raivaus Afrikassa, mm. teollisuusmaiden biopolttoaine- ja ruoka-aitaksi. Nykyään kosteikkojen väliset etäisyydet ovat kasvaneet muuttomatkoilla tarjoten yhä vähemmän levähdysmahdollisuuksia muuttomatkasta selviytyäkseen.

Pesimäkolonioissa luonnollisia uhkia ovat voimakkaiden sateiden aiheuttamat sortumat, mitkä ovat varsin yleisiä. Toisinaan kokonaisen yhdyskunnan poikastuotanto voi hautautua hiekkaan, ja emojakin saattaa olla joukossa. Jos mäyrä onnistuu kipuamaan suuaukolle, se voi kaivaa pesimäonkalon auki. Se voi myös kaivaa poikasia esiin yläkautta hiekkamontun päältä.

Ihmistoiminnasta törmäpääskyjen pesimäkolonioita uhkaa pesimäkaudella maa-aineksen ottaminen. Ilahduttavasti lukuisat koloniat ovat kuitenkin säilyneet pesimäkauden yli, kun maanomistaja on omasta tahdostaan ottanut niiden sijainnit huomioon. Soranottotoiminnan jälkeen on hiekkakuoppien velvoitemaisemointi uhkatekijä. Maa-aineksen ottamisen loputtua joudutaan alue maisemoimaan ja pesäpaikat häviävät sakon uhalla. Velvoitemaisemoinnissa pesimäseinämät tasoitetaan. Tätä voi kuitenkin välttää (katso alempana).

Mitä voit tehdä?

Jorma Tenovuo

  • Lainsäädännön mukaan sorakuoppien velvoitemaisemoinnissa voidaan säilyttää törmäpääskyjen pesimäseinät. Valitettavasti tätä kovin moni maanomistaja tai lupaviranomainen ei tiedä. Valista kunnan ympäristöviranomaisia ja maanomistajia tällä kuntaan lähetettävällä suojeluvetoomuksella viranomaisille ja maa-aineksen ottajille.
  • Voit tukea BirdLife Internationalin työtä muuttolintujen suojelemiseksi, keräystili 800012-163633 (keräyslupa OKH576A 7.12.2010 asti). Lisää viestikenttään ?muuttolintujen kansainvälinen suojelu?.

Muuta törmäpääskysivustolla:

Teksti: Santtu Ahlman. Kuvat: Jorma Tenovuo, Hannu Eskola, Jukka J. Nurmi, Jouni Valkeeniemi