Petolintukatsaus 2004-2008

Kanta-Hämeen petolintujen pesinnät

Katsaus 2000-luvun viime vuosiin

Koonnut Jonna Viisainen

Lajien paikalliset kuvaukset Juhani Koivu

Tässä yhteenvedossa käsitellään Kanta-Hämeen alueella tavattavien petolintujen pesimätietoja viiden vuoden jaksolta, vuosilta 2004-2008. Koska petolintujen kanssa työskenteleminen on vain alueemme harvojen lintuharrastajien erikoisalaa, on yleisempi tietoisuus alueen petolintujen pesinnöistä vähäistä. Kanta-Hämeen petolintujen pesimätiedot ovat petolinturengastajien ansiosta tiedossa Rengastustoimistolla. Rengastusten kautta saatu pesimätietojen määrä ja tarkkuus ovat riippuvaisia petolinturengastajien aktiivisuudesta. Katsauksen tiedot perustuvat yksinomaan Rengastustoimistolta saatuihin tilastoihin ja niitä tarkastellaan koko toimialueemme tasolla ilman kaupunki- tai kuntakohtaisia mainintoja. Jokainen lintuharrastaja voi edesauttaa petolintujen pesintöjen seurantoja ilmoittamalla havaitsemansa petolintureviirit rengastajille.

Ravinto, ilmasto ja ympäristö

Ravinnon määrä säätelee suoraan petolintujemme pesintähalukkuutta ja pesinnöissä onnistumista. Suuri osa petolinnuistamme ? sekä päiväpetolinnuista että pöllöistä ? on riippuvaisia maamme myyräkantojen kehityksestä. Huuhkaja ja kanahaukka käyttävät ravintonaan mm. metsäkanalintuja, joiden kannanvaihtelut toimivat samalla lailla säätelevinä tekijöinä. Yhtä lailla vaikuttavat sääolot myös petolintujemme pesintätulokseen suoraan sekä välillisesti ravintoeläinten poikastuottoa säätelevästi. Huonoina myyrävuosina voivat eräät pääasiassa pikkujyrsijöitä ravintonaan käyttävät lajit jättää kokonaan pesimättä. Mehiläishaukan pesimämenestykseen vaikuttavat niiden pääravinnon, ampiaisten ja mehiläisten menestyminen Suomen vaihtelevissa sääoloissa.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) kokoamat myyräkantojen seurannat kertovat, että vuosille 2004-2008 ajoittui kaksi hyvää myyrävuotta, vuodet 2005 ja 2008, joista jälkimmäinen pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna oli poikkeuksellisen hyvä. Vastaavasti vuosiin 2004 ja 2007 ajoittui heikompi myyräkausi. Merkittävimpiä myyrälajeja petolintujen kannalta ovat metsä-, pelto- ja vesimyyrät. Myyräkantoja säätelevät sykleissä etenevät hyvät vuodet, talven lumitilanne, kesäajan lämpötila ja ravintotilanne. Normaali vaihtelujakso on Etelä-Suomessa 3-4 vuotta.

Vuonna 2004 oli Etelä-Suomessa vähän myyriä, mikä vaikutti erityisesti pöllöjen pesintöihin. Osa pöllöistä jätti kokonaan pesimättä. Talven aikana monet nuoret pöllöt menehtyivät ravinnonpuutteeseen. Huuhkaja ja varpuspöllö pesivät normaalisti, koska eivät ole riippuvaisia myyristä. Vuosi 2005 alkoi lauhana ja myyriä oli runsaasti. Hyvä pesimävuosi pöllöille. Myyriä riitti myös vuonna 2006, mutta niiden kannat alkoivat pienentyä jo kesällä, mikä saattoi vaikuttaa osaan pesintöjä. Vuonna 2007 Etelä-Suomessa oli vähän pikkujyrsijöitä, mikä vaikutti pöllöjen pesimätilanteeseen. Päiväpetolintujenkin pesintä oli vähäisempää. Vuosi 2008 puolestaan jää mieliin ennätyksellisenä myyrävuotena joka mahdollisti petolinnuille onnistuneet pesinnät. Alueellamme tavattiin loppuvuodesta runsaasti hiirihaukkoja, piekanoja ja tuulihaukkoja, joista osa jäi myös talvehtimaan runsaan myyräravinnon turvin.

Metsäkanalintujen kantoja seuraa Riistan- ja kalatalouden tutkimuslaitos, jonka tiedotteiden mukaan metsäkanalintujen määrät kokonaisuudessaan ovat Suomessa heikentyneet tasaisesti jo 2000-luvun alusta alkaen. Yleensä hyvänä myyrävuonna metsäkanalintujen kannat vahvistuvat, koska pienpedot käyttävät silloin ravintonaan ensisijaisesti myyriä. Huonoina myyrävuosina pienpedot siirtyvät käyttämään ravintonaan maassa pesivien lintujen munia ja poikasia mikä vaikuttaa suoraan kanalintujen pesimätulokseen. Kanalintukantojen pieneneminen johtuu kokonaisuudessaan kuitenkin monen asian yhteisvaikutuksesta ja lajien välillä on eroja paikallisissa kannanvaihteluissa.

Metsänhoitotoimenpiteiden mukaan muuntuva maisema ei ole pelkästään esteettinen haitta maastossa retkeilevälle lintuharrastajalle. Se vaikuttaa kanalintukantoihin ja voi olla myös monen petolintureviirin tuho. Erityisen paljon metsänhakkuista ja pirstoutuvista metsäalueista kärsivät alueellamme vanhan metsän lajit kanahaukka, mehiläishaukka, helmipöllö ja viirupöllö. Ihminen on toisaalta voinut tasapainottaa tilannetta joidenkin lajien osalta rakentamalla pöllöille pesäpönttöjä ja päiväpetolinnuille tekopesiä.

Petolinnuista erityisesti kanahaukkaan ja huuhkajaan kohdistuu maassamme joissain paikoin edelleen vanhakantaista petovihaa, joka näkyy mm. tahallisena pesien ja poikueiden tuhoamisina.

Lajikohtaiset tiedot

Lajikohtaisissa tiedoissa on kerrottu viiden vuoden ajalta tiedot Kanta-Hämeestä Rengastustoimistolle ilmoitettujen reviirien ja poikueiden määristä. Lajikohtaisissa rengastustiedoissa ensimmäinen luku kertoo tarkastettujen reviirien määrän, toinen luku löydettyjen pesintöjen kokonaismäärän ja kolmas luku kertoo sellaisten maastopoikueiden määrän, joiden pesäpaikka ei ole tiedossa.

rev = tarkastetut reviirit yht ./ as.pes = asuttuja pesiä, munittu / mp = maastopoikueita ilman pesälöytöä. yht = yhteenlaskettuna löydetyt pesinnät ja vasta maastopoikuevaiheessa havaitut pesinnät. KApoik = pesistä rengastettujen poikasten määrän keskiarvo kunakin vuonna.

Rengastustietojen kautta ei saada täydellisiä pesimätietoja, kaikkia reviirejä ei tunneta eivätkä kaikki petolintulajit ole tasavertaisesti rengastajien kiinnostuksen kohteina. Katsauksesta pystyy kuitenkin seuraamaan vaihteluita pesimätuloksissa.

Erityiskiitos Juhani Koivulle, joka on kirjoittanut katsauksen lajikohtaiset kuvaukset eri lajien tilanteesta ja pesäpaikkavaatimuksista omalla alueellamme.

PÄIVÄPETOLINNUT

Kanahaukka

(Accipiter gentilis)

Kanahaukka on takametsien laji. Alun pitäen se on ollut erittäin vaativa laji pesämetsänsä valinnassa. Kaikki petolintuharrastajat tuntevat erinomaisen hyvin käsitteen ?kanahaukkakuusikko?. Tällä käsitteellä tarkoitetaan parhaimmillaan aarnikuusikkoa, jonka sisään mahtuu muutamia kilpikaarnapetäjiä, jättihaapoja ja jokunen kruunukoivu siellä täällä. Kanta-Hämeen talousmetsistä ei tällaisia metsäkuviota enää juurikaan löydy. Maakunnan haukat ovatkin viime vuosikymmeninä joutuneet tinkimään alkuperäisistä pesäpaikkavaatimuksistaan varsin paljon. Nykyisellään kanahaukan saattaa tavata jo puolen hehtaarin kuusipläntistä keskeltä laajoja taimikkoalueita, pellon reunaan säästyneestä laidunkuusikosta tahi jopa suurehkosta peltosaarekkeesta. Myös mäntykankaat kelpaavat, jos kankaalle on jäänyt edes muutamia pesäpuiksi kelpaavia ylispuita. Kanahaukan pesivä kanta on viime vuosina ollut maakunnassa lievästi laskusuuntainen.

Kanahaukan pesän munaluku on eräiden lähteiden mukaisesti keskimäärin 3,5 munaa. Munaluku vaihtelee kuitenkin selvästi eri vuosina, määräytyen ilmeisesti tarjolla olevan ravinnon mukaan. Huonoina ravintovuosina maakunnan kanahaukat jättävät aivan yleisesti koko pesinnän väliin tai munivat hyvin pieniä munamääriä: 1 ? 2 munaa. Pesinnän aloitus ajoittuu maaliskuun lopun ja huhtikuun lopun väliselle ajalle. Hautomisaika on 35-38 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 35-42 päivän ikäisinä. Suomen pesivä kanta on noin 6000 paria.

  1. 2004rev 52as.pes 24mp 2yht 26KApoik 2,5
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Varpushaukka

(Accipiter nisus)

Hämeen ryteikköiset korvet ovat kuin luotuja varpushaukkojemme pesämetsiksi. Tehometsätalous on kuitenkin vienyt mennessään varpushaukkakorven toinen toisensa jälkeen. Maakunnan varpushaukoista nykyisin ehkä vain noin puolet löytää itselleen pesäpaikakseen tällaisen klassisen korpikuvion. Toinen puoli haukoistamme on joutunut sopeutumaan. Niinpä varpushaukan pesän saattaa nykyisin löytää jo jopa mäntytaimikosta, kuivanmaan kuusikankaalta tai jopa aivan tavallisesta ?mitään sanomattomasta? hoitometsästä. Puuston korkeudeksi riittää vaatimattomat 7 ? 10 metriä, joten tällaisia biotoppeja kyllä riittää varpushaukkojemme valittavaksi varsin kosolti.

Varpushaukka saalistaa pikkulintuja, mutta suurikokoisempi naaras voi saalistaa myös kyyhkyn kokoisia lintuja. Laji ei näin ollen ole myyräkannoista riippuvainen.

Varpushaukka munii keskimäärin 5 munaa. Pesä saattaa olla myös vanhassa variksen tai kyyhkyn pesässä. Pesinnän aloitus ajoittuu varpushaukalla toukokuun alkupuolelle ja hautomisaika on 33-35 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 24-30 päivän iässä. Suomen pesivä kanta on noin 10 000 paria.

  1. 2004rev 26as.pes 1mp 0yht 1 KApoik 0,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Hiirihaukka

(Buteo buteo)

Hiirihaukka pesii Kanta-Hämeessä ensisijaisesti takamailla. Pesiä saattaa löytää toki peltojen laiteiltakin, mutta ?metsähaukat? pesivät rinnan kanahaukkojen kanssa maakunnan viimeisillä sydänmailla. Lajin pesäpaikkavaatimukset eivät ole niin tiukat, kuin kanahaukalla. Riittää, kun lintu löytää sopivan oksatihentymän tahi kuusen haarukan pesärakennelmansa pohjaksi. Aikoinaan riehuneet ?Manta-? ja ?Maire-myrskyt? katkoivat kuusia noin 10 ? 12 metrin korkeudelta, ja niistä on nyttemmin kasvanut erinomaisia haarakuusia kana- ja hiirihaukkojen pesäpohjiksi. Merkittävä osa maakunnan hiirihaukoista pesii myös erilaisten kasvannaisten päällä tuulenpesissä.

Hiirihaukka saalistaa monenlaisia pieniä eläimiä, etenkin jyrsijöitä. Myös linnunpoikaset, käärmeet ja liskot kuuluvat osana hiirihaukan ravintoon, jos pikkunisäkkäitä on heikosti löydettävissä. Hiirihaukan muninta tapahtuu maaliskuun alkupuolella ja hautominen kestää 33-35 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 50-55 päivän ikäisinä. Hiirihaukan pesässä on yleensä 2-3 munaa. Suomen pesivä kanta on noin 8000 paria.

  1. 2004rev 29as.pes 5mp 4yht 9KApoik 0,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Piekana

(Buteo logopus)

Ei havaittuja pesintöjä Kanta-Hämeessä vuosina 2004-2008. Laji pesii pääsääntöisesti Suomen pohjoisosissa. Suomen pesivä kanta on noin 2500 paria, huonoina myyrävuosina huomattavasti pienempi määrä.

Sääksi

(Pandion haliaetus)

Maakunnan sääksistä suurin osa pesii nykyisin Sääksisäätiön toimenpitein rakennetuissa tekopesissä. Merkittävä osa näistä tekopesistä on kuitenkin rakennettu lintujen itsen valitsemiin pesäpuihin. Sääkset ovat alkaneet palata sydänmailta takaisin suurten selkävesiemme rannoille. Tekopesäohjelman tinkimätön toteuttaminen luo nykyisellään perusedellytyksen sääksiemme pesintäedellytysten turvaamiselle. Sääksen pesä voi sijaita kaukanakin lintujen käyttämistä pyyntivesistä, joten pesäpaikkapulaa ei tämän lajin kohdalla tunneta, jos kohta järeät pesäpuut alkavatkin olla todella kortilla. Lintuyhdistyksemme toimialueella pesii puolensataa sääksiparia.

Muninta ajoittuu huhtikuun lopun ja toukokuun alun väliin, hautomisaika on noin 38 päivää. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 50-60 päivän ikäisinä. Sääksi saalistaa ravinnokseen yksinomaan kalaa, hyvin harvoin muita eläimiä kuten myyriä. Sääksen pesässä voi olla 1-4 munaa, keskiarvo on 3 munaa. Suomen pesivä kanta on noin 1000 paria.

 

2004              rev 70            as.pes 30       KApoik 2,2

2005                   75                       30                     2,2

2006                   62                       29                     2,4

2007                   66                       27                     2,3

2008                   62                      28                     2,1

 

Tiedoissa ei ole vasta maastopoikasvaiheessa havaittuja poikueita.

Ruskosuohaukka

(Circus aeruginosus)

Ruskosuohaukka ?tuli ryminällä? maakunnan pesimälinnustoon noin neljännesvuosisata sitten. Aluksi se valtasi silminnähden parhaat paikat, kuten Kalvolan Äimäjärven upeat ja laajat ruovikkovyöt. Vähin erin linnuille kelpasivat kuitenkin toinen toistaan pienemmät ruovikkokaistaleet. Pesiä on löytynyt jopa parin aarin kokoisilta ja kesähuvilan laituriin nojaavilta ruovikkotupsuilta. Lajilla ei liene pesäpaikkapulaa Kanta-Hämeessäkään, sillä linnut saalistavat kilometrien päässä pesästään ja tällaisia vaatimattomia ruovikkotuppaita kyllä löytyy haukkojemme pesäpaikoiksi ympäri maakuntaa.

Muninta ajoittuu toukokuun lopun ja kesäkuun alun paikkeille. Hautomisaika on noin 34 päivää. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 35-50 päivän ikäisinä. Ruskosuohaukka saalistaa ravinnokseen jyrsijöitä, lintuja ja vesilintujen poikasia. Ruskosuohaukan pesässä voi olla 3-7 munaa, keskiarvo on 4,5 munaa. Suomen pesivä kanta on yli 300 paria. Huonot myyrävuodet ja vesilintujen pesimätulos vaikuttavat suoraan ruskosuohaukkojen ravinnonsaannin kautta pesinnän onnistumiseen.

  1. 2004rev 6as.pes 1mp 1yht 2KApoik 3,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

 

Sinisuohaukka

(Circus cyaneus)

Yhdistyksemme toimialueelta lienee viime vuosilta tiedossa vain yksi varma rengaspoikasia tuottanut pesälöytö. Pesän löysi, nyt jo edesmennyt, ansiokas petolintuharrastaja Jari Toivonen Tuuloksen sydänmaalta. Hyvinä myyrävuosina lajista on kuitenkin jatkuvasti tehty monia pesintäaikaisia havaintoja, joten voidaan hyvällä syyllä uskoa, että laji pesii maakunnassa hyvinä ravintovuosina 1 ? 2 parin voimin. Tuuloksen pesä sijaitsi pikkuruisella hakkuuaukolla keskellä kanahaukkakuusikoita kuivalla takamaalla.

 

Muninta ajoittuu hyvin vaihtelevasti toukokuun alun ja kesäkuun lopun välille johtuen kevään etenemisen vaiheista maamme eri alueilla. Hautomisaika on 29-31 päivää ja poikaset saavuttavat lentokyvyn 39-42 päivän ikäisinä. Sinisuohaukan ravintoa ovat pääasiassa pikkujyrsijät, vähemmässä määrin linnut ja sammakkoeläimet. Suomen pesivä kanta on yli 300 paria. Sinisuohaukan pesässä voi olla 3-7 munaa, keskiarvon ollessa 4,7 munaa. Sinisuohaukan pääasialliset pesimäalueet ovat Pohjanmaalta Lappiin ulottuvalla alueella. Se pesii vain harvalukuisena eteläisemmässä Suomessa. Pesivien parien määrät vaihtelevat paljon, ollen hyvinä ravintovuosina 2000-4000 paria. Alueeltamme on tehty ilmoituksia Rengastustoimistolle sinisuohaukan pesinnästä vain katsauksen tarkastelujakson kahdelta viimeiseltä vuodelta.

  1. 2007rev 1as.pes 0mp 0, ei muna- eikä poikasmäärätietoja
  2. 2008

Ampuhaukka

(Falco columbarius)

Ampuhaukka on ensimmäisen luokan harvinaisuus maakuntamme pesintälinnustossa. Pesimäaikaan laji on kaiken lisäksi varsin vaikeasti havaittavissa, joten ns. piilopesiä saattaa maakunnassa olla vuosittain muutamia. Laji suosii suurehkojen järvien tuntumaa. Hämeessä pesä on hyvin usein saaressa. Esimerkiksi Vanajanselkä, Punelia, Kuohijärvi ja Roine ovat sellaisia järviä, joiden saarissa laji on takavuosina pesinyt ja saattaa pesiä yhä edelleen. Alla oleva karu taulukko ei kuitenkaan kerro koko totuutta lajin esiintymisestä lintuyhdistyksemme alueella. Pikemmin se on osoitus siitä, että tähän vaativaan lajiin ei ole panostettu tutkinnallisia voimavaroja.

Ampuhaukka käyttää yleensä pesäpohjanaan vanhaa variksenpesää. Hämeessä pesä sijaitsee aina puussa, mutta Lapissa pesän voi löytää myös maasta jonkin sorttiselta jyrkänteeltä. Suomen pesivä ampuhaukkakanta on noin 2000 paria, Etelä-Suomessa se on harvalukuinen pesijä. Muninta ajoittuu toukokuun lopun ja kesäkuun puolivälin paikkeille. Hautominen kestää 28-32 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä 28-32 päivän ikäisinä. Ampuhaukka saalistaa avomailla etupäässä pikkulintuja ja kahlaajia, mutta todennäköisesti myös myyriä silloin, kun myyräkanta on runsas. Ampuhaukan pesässä on 1-7 munaa keskiarvon ollessa 4 munaa.

  1. 2004rev 2as.ps 0mp 1 yht 1
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Nuolihaukka

(Falco subbuteo)

Nuolihaukka on harvalukuinen pesimälaji maakunnassa. Sen kanta näyttää säilyneen jokseenkin vakaana vuodesta toiseen. Taulukossa olevat kovin pienet pesälöytöjen määrät kertovat vain sen, että yhdistyksessä ei ole ketään ?petoaktiivia?, joka olisi laittanut itsensä likoon lajin seurantatyön tiimoilla. Nuolihaukan pesä sijaitsee Hämeessä yleensä aina vesistöjen välittömässä vaikutuspiirissä, joskus kuitenkin myös varsin kaukana sydänmaalla vanhassa korpin pesässä. Laji pesii miltei jokaisella suurehkolla järvellämme, samoin myös isojen soiden laiteilla. Pesä on löydettävissä suhteellisen helposti poikasaikaan. Täytyy vain esimerkiksi veneestä käsin seurata saalista kuljettavaa haukkaa ja kuulostella isojen poikasten riemukasta kiljuntaa, kun emolintu palaa saaliineen pesälle.

Suomessa pesii 2500-3000 paria, pesimäkanta on tihein Kaakkois-Suomessa. Muninta ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Hautomisaika on 28-31 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 28-34 päivän ikäisinä. Nuolihaukka saalistaa avoimessa maastossa isoja hyönteisiä ja pikkulintuja, varsinkin pääskyjä. Nuolihaukan pesässä on 2-4 munaa keskiarvon ollessa 3 munaa.

  1. 2004rev 14as.ps 1mp 1yht 2KApoik 3,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Tuulihaukka

(Falco tinnunculus)

Vielä 1960-luvun alussa Hämeenlinnan seutu oli tuulihaukan erinomaisen hyvää pesimäaluetta. Haukkoja tavattiin lähes kaikilta vähänkin isommilta peltoalueilta. Esimerkiksi Katumajärven vaikutuspiirissä pesi säännönmukaisesti 3 ? 4 haukkaparia, nykyisin ei ainuttakaan. Tervakosken ja Riihimäen alueet ovat olleet selvästi parempia tuulihaukan esiintymisalueita myös koko lajin taantuman ajan. Heti yhdistyksemme toimialueen pohjoisrajalla, Valkeakosken seudulla kanta on monin verroin parempi kuin täällä Kanta-Hämeessä. Tähän on varmasti osin vaikuttanut se, että ?koskissa? on jo vuosikaudet hoidettu haukkojen pönttöverkostoa paljon ammattimaisempaan tapaan, kuin täällä meillä. Aivan viime vuosina on kuitenkin näkynyt haukkakannan hienoista elpymistä mm. Hauhon seudulla, kun Kokkalan Lauri ja kumppanit ovat ryhtyneet tositoimiin latopöntötyksen kiitollisella työsaralla.

Suurin osa tuulihaukoistamme pesii nykyisin latojen päätyihin ripustetuissa puoli avoimissa pöntöissä. Suomen pesivä tuulihaukkakanta on 1000 - 2500 paria, vuosittainen vaihtelu on suurta. Muninta ajoittuu huhtikuun lopun ja kesäkuun alun väliselle ajalle. Hautominen kestää 27-29 päivää poikasten ollessa lentokykyisiä 27-32 päivän ikäisinä. Tuulihaukka saalistaa avomailla lekutellen etupäässä pikkujyrsijöitä, mutta todennäköisesti myös matoja ja hyönteisiä. Tuulihaukan pesässä on 3 -7 munaa keskiarvon ollessa 4-5 munaa.

  1. 2004rev 16as.pes 9mp 1yht 10KApoik 4,7
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Mehiläishaukka

(Pernis apivoru)

Mehiläishaukka on viime vuosina ollut jokseenkin vähälukuinen pesimälintu Kanta-Hämeessä, niin kuin varmasti myös koko maassa. Tähän lienee ollut syynä erittäin heikot ampiaisvuodet, mikä puolestaan on merkinnyt lajille varsin niukkaa ravinnonsaantia. Maakunnan pesivän mehiläishaukkakannan suuruuden todellinen ja luotettava määrittely on kuitenkin niin haastava tehtävä, että siihen eivät nykyharrastajien voimavarat yksinkertaisesti riitä. Nyt jo edesmennyt ja ylivertaisen ?mehiläishaukkamiehen? maineen hankkinut Jari Toivonen seurasi monen vuoden ajan lähes kolmeakymmentä mehiläishaukkareviiriä tällä alueella. Parhaana vuonna hänellä oli tiedossa 14 asuttua pesää. Useina vuosina hän jaksoi ?kaivaa? esille noin 10 pesää/vuosi. Kun nyt tarkastelee jäljempänä olevaa taulukkoa, niin voi jo oikopäätä varmuudella todeta, että taulukon pyöreät nollat kertovat pikemminkin omaa kieltään petolintuharrastajien aktiivisuudesta tämän lajin seurannassa, kuin pesintöjen todellisesta määrästä. Tästä huolimatta mehiläishaukan pesivän kannan hiipuminen lienee kiistaton ja karu tosiasia myös Hämeessä.

Mehiläishaukan muninta ajoittuu toukokuun loppuun ? kesäkuun alkuun ja hautominen kestää 30-35 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 35-45 päivän ikäisinä. Mehiläishaukka on varsin piilossa elävä laji, jonka ravintoa ovat mehiläiset ja ampiaiset, toukat, sammakkoeläimet ja toisinaan myös pikkujyrsijät ja linnunpoikaset. Laji kärsii kylmistä kesistä mehiläisten ja ampiaisten määrien ollessa pieniä. Mehiläishaukan pesässä on yleensä aina 2 munaa.

 

2004              rev 11            as.pes 0         mp 0              yht 0              KApoik 0,0

2005                   9                         0              0                   0                           0,0

2006                   12                        1              0                   1                           0,0

2007                   11                        0              0                   0                           0,0

2008                   11                        2              0                  2                           2,0                       

Muut päiväpetolinnut

Muiden, kuin edellä mainittujen päiväpetolintujen pesintöjä tai reviirejä ei Kanta-Hämeessä ole tarkasteluvuosien aikana tavattu. Merikotkia tavataan alueellamme säännöllisesti, mutta rannikkoalueiden lisäksi ei merikotkalla ole ollut sisämaassa pesintöjä kuin Lapissa. Vuosi 2009 jää kuitenkin alueemme petolintuhistoriaan, kun merikotkapari pesi onnistuneesti Kanta-Hämeessä. Pesinnästä on kerrottu yksityiskohtaisemmin muualla tässä vuosikirjassa.

PÖLLÖT

Alueellamme on pöllöjen pesinnästä kerättynä enemmän pesimätietoa kuin päiväpetolinnuista. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että kun monien pöllöjemme ollessa kolopesijöitä ja nykyään vanhojen metsien puuttuessa paljolti ihmisen rakentaman pönttöverkoston varassa, saadaan helpommin kerättyä täsmällistä tietoa pesäpaikkojen ollessa jo alunperin rengastajien tiedossa. Pöllöjen pesinnän suuntautumista uusille alueille voidaan ohjailla viemällä pesäpönttöjä pöllöjen harvemmin asuttamille tai metsänhoitotoimenpiteiden muuttamille alueille.

Kuten päiväpetolintujen kohdalla niin myös pöllöillä pesimähalukkuuteen ja pesimätulokseen vaikuttaa suurimmassa määrin vallitseva ravintotilanne. Se heijastuu suoraan käsillä olevan vuoden poikasmenestykseen ja jatkossa pesivien parien määrään, jos poikasmäärät eivät riitä korvaamaan eri syistä seuraavana vuonna pesimättä jättäviä tai menehtyneitä pareja.

Helmipöllö

(Aegolius funereus)

Helmipöllö alkaa pesimälintuna olla Kanta-Hämeessä jo ?toisen luokan? harvinaisuus. Vielä 1960-luvulla tuli työryhmälle Valkeila&Koivu viirupöllötutkimuksen ?oheistuotteena? vuosittain esille etsimättä jopa kymmenkunta helmipöllön pesää. Nykyisin menee vuosia, että helmipöllöjä ei löydy lainkaan. Yhtenä keskeisenä syynä aina sympaattisten ?helmareiden? jyrkkään vähenemiseen on ollut alueen näätäkannan voimakas kasvu. Yksi näätäpari nuohoaa äärimmäisellä tehokkuudella joka ikisen palokärjen kolon ja pöllönpöntön valtavilta metsäalueilta: yksikään pikkupöllön pesä ei säästy. Kaikkien aikojen myyrävuoden 2009 varhaiskeväällä näytti jo helmipöllön soitimen perusteella siltä, että myös pesiä tulee kymmenittäin maakuntaan. Munapesiä saattoikin ilmaantua ainakin tietyille alueille useita, mutta kyllä paikalliset näädät näyttivät korjaavan sadon omiin suihinsa (etsimättä kolme näädän tuhoamaa pesää toukokuulla 2009, JK).

Valitettavasti helmipöllöt ovat mieltyneet palokärjenkoloihin, jotka ovat myös näätien mielipaikkoja. Eräiden lähteiden mukaan Suomen pesiväksi helmipöllökannaksi arvioidaan huikeat 15 000 ? 20 000 paria. Tosin kannanvaihtelu on suurta kolmen vuoden sykleissä myyräkantojen heilahtelua noudatellen. Muninta ajoittuu huhtikuulle. Helmipöllön pesässä on 1-10 munaa keskiarvon ollessa 3-7 munaa. Hautominen kestää noin 28 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 32 päivän ikäisinä. Helmipöllö saalistaa pääasiassa pikkujyrsijöitä ja vain vähäisiä määriä lintuja.

  1. 2004rev 43as.pes 2 mp 0 yht 2KApoik 0,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Suopöllö

(Asio flammeus)

Suopöllö ei varsinaisesti kuulu yhdistyksemme toimialueen pesimälinnustoon. Muutama ani harva pesälöytö tahi poikuehavainto vahvistaa tämän säännön. Riihimäen vankilan pellot, Haapajärven vesijättö, Raton pellot ja aivan yllättäen yksi Evon takamaan pikkulampare ovat ensimmäiseksi mieleen nousevia kohdealueita, joissa linnut ovat ainakin yrittäneet pesintää. Hyviä vesijättöjähän maakunnassa kuitenkin piisaa, joten lintuharrastajien kannattaa leveällä rintamalla tarkkailla tällaisia alueita eritoten hyvinä myyrävuosina. Tässä olevan taulukon luvut kertonevat varsin totuudenmukaisen tilanteen suopöllön esiintymisestä pesintäaikaan maakunnassamme.

Suopöllö pesii maahan matalaan kuoppaan, jonka se pehmustaa ruoholla. Suomen pesivä suopöllökanta on 3000 ? 10 000 paria vaihdellen runsaastikin ravintotilanteen mukaan. Suopöllöjen muninta ajoittuu huhti-toukokuulle. Suopöllön pesässä on 6-9 munaa, mutta määrä vaihtelee suuresti ravintotilanteen mukaan. Hautomisaika on noin 26 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä 25-27 päivän ikäisinä. Valoisassa saalistavan suopöllön ravinto koostuu pääasiassa myyristä, mutta se saalistaa tarvittaessa myös lintuja, sammakoita, sisiliskoja ja hyönteisiä.

  1. 2004rev 0 as.pes 0mp 0 yht 0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Vuosina 2004 ? 2008 kaikki poikastiedot nollia.

Sarvipöllö

(Asio otus)

Päättymässä oleva vuosi jää historiaan erinomaisena sarvipöllövuotena. Kun kevään 2009 takseerausluvut julkistetaan, voi hyvällä syyllä uskoa, että varsinkin havaittujen lentopoikueiden luku hipoo ennätyksiä myös Kanta-Hämeessä. Sarvipöllö ei ole lainkaan nirso pesäpaikkavaatimustensa suhteen: riittää kunhan alustaksi löytyy harakan tahi variksen vanha pesäräyskä. Pesä saattaa sijaita aivan pihapiirissä, jos kohta useimmiten pellon tai muun avomaaston reunamalla. Keväällä tuli muutamia ilmoituksia pesistä, jotka olivat sijainneet aivan huvilan pihapiirissä, kylätien reunapuussa, omakotialueen kuusiaidassa jne. Pesä on vaikea löytää, mutta tuntikausia narisevat maastopoikaset ilmoittavat alkukesän öinä, missä heidän syntymäpaikkansa on sijainnut. Aivan tavallisten lintuharrastajien pitäisikin harjoittaa runsaasti antoisaa yöretkeilyä. Vain yöretkeilyn avulla voidaan kartoittaa esimerkiksi sarvipöllön todellista esiintymistiheyttä eri vuosina.

Suomen pesivä sarvipöllökanta on 2000 ? 10 000 paria vaihdellen runsaasti ravintotilanteen mukaan. Muninta tapahtuu maaliskuun lopulla. Sarvipöllön pesässä on 4-8 munaa. Hautominen kestää noin 27 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 27 päivän ikäisinä. Sarvipöllö saalistaa pääasiassa peltomyyriä ja muita pikkujyrsijöitä ja vain vähäisiä määriä lintuja.

  1. 2004rev 25as.pes 0mp 3yht 3KApoik 0,0
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Voidaan todeta, että vaikka lähdeaineiston mukaan ei sarvipöllöjen pesintöjä ole löydetty kuin pieneltä osalta tarkastettuja reviireitä, on kuitenkin havaittu paljon maastopoikueita.

Huuhkaja

(Bubo bubo)

Joskus 1950-luvulla ei Kanta-Hämeestä juurikaan kannattanut edes etsiä pesiviä huuhkajia. Kanta alkoi hiljalleen vahvistua 1960-luvun alkupuolella ja ?räjähti käsiin? 1980-vuosikymmenen loppupuoliskolla. Kun kaatopaikkakulttuuri sitten muuttui, alkoi myös huuhkajakanta tasaantua.

Jokaisella toimivalla kaatopaikalla lienee kuitenkin edelleen oma kaatopaikkahuuhkajansa, mutta ns. metsähuuhkajat ovat vähentyneet jo erittäin selvästi. Oheisen taulukon karut luvut eivät ehken kuitenkaan kerro koko totuutta lajin pesivästä kannasta Hämeenlinnan seudulla, sillä meiltä puuttuvat tällä haavaa sellaiset asianharrastajat, jotka olisivat valmiita laittamaan elämänsä likoon ison pöllön pesäpaikkojen etsinnässä.

Suurin pöllömme huuhkaja pesii Hämeessä yleensä hakkuaukolla, mitättömän mäen kupeella ja joskus jopa klassisella kalliohyllyllä. Pesä on maassa kiven syrjän alla, puun juurakon katveessa tai matalassa kuopassa pienen näreen juurella. Pesiä löytyy myös muualta, kuten saarista, kaatopaikoilta ja ani harvoin jopa rakennuksista. Suomen pesivä huuhkajakanta on 2000-3000 paria, mutta kannan laskeva suunta on selvästi havaittavissa ainakin Kanta-Hämeessä. Muninta ajoittuu maalis-huhtikuun taitteeseen. Huuhkaja munii 2-6 munaa keskiarvon ollessa 3 munaa. Hautominen kestää noin 34 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 60 päivän ikäisinä. Huuhkaja saalistaa pääasiassa pikkunisäkkäitä ja lintuja, niistä tavallisimmin lokkeja ja sorsia. Tosin huuhkaja käyttää toisinaan ravintonaan myös muita pöllöjä ja sääksen poikasia sekä harvemmin matelijoita ja sammakoita.

2004              rev 21            as.pes 0         mp 0             yht 0              KApoik 0,0

2005                   19                      3              0                   3                           2,7

2006                   12                       2              0                  2                           2,0

2007                   9                        0              0                   0                           0,0

2008                    9                        3              0                  3                           1,5 

Varpuspöllö

(Glaucidium passerinum)

Vielä 1960-luvulla varpuspöllöä pidettiin ensimmäisen luokan harvinaisuutena maakunnassa.

Lintuharrastuksen voimistumisen myötä alettiin myös varpuspöllön esiintymistä tutkia kuitenkin varsin intensiivisesti. Joskus 1980-luvulla ryhdyttiin varpuspöllöille rakentamaan satoja pönttöjä käsittäviä pönttöverkostoja (mm. Jaakko Syrjänen Pirkanmaa, Heikki Lokki Kanta-Häme ja hieman myöhemmin Pentti Arjovirta Lounais-Häme). Kiitos aktiivisen rengastuksen, on myös tietämys tästä salaperäisestä pikkupöllöstämme ja sen liikkeistä valottunut sangen merkittävästi. Esimerkiksi kuluvan syksyn aikana on voitu seurata varpuspöllöjemme vaellusta, joka ulottuu aina etelärannikolle saakka.

Varpuspöllö on pienin pöllömme. Sen pesii puunkolossa tai sille varta vasten rakennetussa pöntössä havupuu- tai sekametsässä. Suomen pesivä varpuspöllökanta on 8000 ? 13 000 paria. Muninta alkaa jo maaliskuussa. Varpuspöllön pesässä on 3-10 munaa, keskiarvon ollessa 5. Hautomisaika on 28-29 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 30 päivän ikäisinä. Varpuspöllö saalistaa sekä pikkujyrsijöitä että pikkulintuja ja voi valita saalistyyppinsä ravintotilanteen mukaan. Siitä syystä esim. myyräkannan vaihtelut eivät näy niin suorasti varpuspöllöjen pesimämenestyksessä, Se myös varastoi saaliitaan talviaikaan puunkoloihin ja voi hyödyntää varastojaan pitkin talvea vaikka ravintotilanne muuten olisi heikko.

  1. 2004
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Lehtopöllö

(Strix aluco)

Pentti Linkola käynnisti laajan lehtopöllöjen seurantatutkimuksen Hämeessä jo joskus 1960-luvun alussa. Hän innosti monet rengastajat mukaan tähän työhön. Perusajatuksena on ollut se, että tiedossa olevat pesäpaikat käydään lävitse vuosittain ja sekä emolinnut että poikaset rengastetaan. Emolintujen kohdalla voidaan toki pikemminkin puhua niiden kontrolloinnista, sillä useimmat emolinnut ovat rengastettu jo aikaisemmin, monet peräti jo pesäpoikasena. Kanta-Hämeen lehtopöllökanta on pysytellyt viime vuosina jokseenkin vakaana, jos kohta se lieneekin jonkin verran pienempi kuin joskus 1970-luvulla. Taulukon numeroarvot antanevat varsin oikean suuntaisen kuvan maakunnan lehtopöllökannan suuruudesta.

Lehtopöllön pesä on puunkolossa, pöntössä tai joskus hyvin harvoin rakennuksessa. Suomen pesivä lehtopöllökanta on 2000 paria. Muninta tapahtuu maaliskuussa. Lehtopöllön pesässä on 1-6 munaa, keskiarvon ollessa 2-4. Hyvänä myyrävuonna lehtopöllöt munivat isompia poikueita kuin huonoina vuosina, jolloin ne muiden isojen pöllöjemme tapaan saattavat jättää kokonaan pesimättä. Hautomisaika on noin 29 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 32-37 päivän ikäisinä. Lehtopöllö saalistaa pääasiassa pikkunisäkkäitä kuten myyriä, hiiriä, päästäisiä ja vesimyyriä.

  1. 2004rev 123as.pes 27mp 0 yht 27KApoik 2,6
  2. 2005
  3. 2006
  4. 2007
  5. 2008

Lapinpöllö

(Strix nebulosa)

Ei havaittuja pesintöjä Kanta-Hämeessä vuosina 2004-2008. Suomen pesivä kanta on 300- 1500 paria, riippuen myyräkannan koosta. On kuitenkin luultavaa, että esim. Lammilla ja Kalvolassa lapinpöllö saattoi pesiä esim. 2005 ja 2006, koska linnuista tehtiin tuolloin useita pesimäaikaisia havaintoja. Samaa on sanottava kulumassa olevasta huippuvuodesta 2009, joka ei kuulu vielä varsinaisesti tämän yhteenvedon piiriin.

Viirupöllö

(Strix uralensis)

Puolivuosisataa sitten tietämys viirupöllöstä Kanta-Hämeen pesimälintuna oli varsin rajallista ja jopa virheellistä. Aivan 1960-vuosikymmenen alkumetreillä aloimme rakentaa viirupöllöille omaa jättiläispönttöjen pönttöverkostoa. Tätä pönttöverkostoa on nyt ylläpidetty yhtäjaksoisesti jokseenkin tarkasti 50 vuotta. Karttunut aineisto antaa jo selkeän kuvan siitä, miten viirupöllöjen pesintäaktiivisuus noudattaa myyräkantojen heilahteluja. Joinakin huonoina ravintovuosina maakunnan viirupöllöt jättävät pesinnän lähes kokonaisuudessaan väliin, kun taas hyvinä ravintovuosina pesimään lähtevät kaikki kynnelle kykenevät pöllöyksilöt.

Viirupöllön pesii vaihtelevasti erilaisissa metsätyypeissä. Pesä on puunkolossa, korkeassa kannossa, pöntössä tai vanhassa haukanpesässä. Myös autiotalon ullakko kelpaa lintujen majataloksi, jos talon päädyssä on esim. rikkinäinen ikkuna tahi muu aukko, josta linnut pääsevät kulkemaan ylisille. Suomen pesivä viirupöllökanta on 3500 paria. Muninta tapahtuu maalis-huhtikuussa. Viirupöllön pesässä on 1-7 munaa, keskiarvon ollessa 2-3. Hautomisaika on noin 29 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 40 päivän ikäisinä. Viirupöllö saalistaa pääasiassa pikkunisäkkäitä. Ensisijaisia saalislajeja ovat pelto- ja vesimyyrät. Lintuja viirupöllö saalistaa varsin vastahakoisesti. Vasta, kun pikkunisäkkäitä ei ole maastossa tarjolla, pöllö turvautuu jossain määrin linturavintoon. Tavallisimpia saaliita silloin ovat rastaan poikaset, jotka juuri ovat jättäneet pesänsä.

2004             rev 289    as.pes 36      mp 1             yht   37          KApoik 1,6

2005                  318             142           1                   143                       3,4

2006                  226             139           1                   140                       3,4

2007                   227               33           3                     36                       1,9

2008                   241             137           2                   139                       3,0

Hiiripöllö

(Surnia ulula)

Ei havaittuja pesintöjä Kanta-Hämeessä vuosina 2004-2008. Suomen pesivä kanta on 500- 6000.

Hyvinä myyrävuosina laji on ainakin kahdesti tavattu aikaisemmin pesivänä esimerkiksi Evolla.

Muut pöllöt

Alueellamme harvoin tavattu tunturipöllö ei pesi eteläisessä Suomessa, eikä ole mukana yhteenvedossa.

Lähteet:

Rengastustoimisto, kiitokset Heidi Björklundille

Olsen, Tofte: Petolintuopas (Otava 2009)

Peterson: Pohjolan petolinnut ja pöllöt (Kustannus-Mäkelä Oy 2002)

www.birdlife.fi

www.metla.fi

www.rktl.fi

Kiitos avusta Tero Niskaselle. Erityiskiitos Juhani Koivulle, joka avusti sisällön tarkistamisessa ja täydensi merkittävästi katsauksen lajikohtaisia tietoja.